Perussivu

Otsikko

ARMOLLINEN YLIMMÄINEN PAPPIMME

by David Wilkerson | April 20, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Rakas lukija, mitä oletkin käymässä läpi, Jeesus on vaeltanut sinun saappaissasi ja se tekee hänestä armollisen ylimmäisen papin. Ei sinun tarvitse kertoa hänelle kaikkia kipujasi. Hän tietää kaiken, koska hän on kokenut sen itse. ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä”(Heb 4:15).

Kuvittele arvokasta, huolestunutta miestä, joka on joutunut suureen kiusaukseen. Hän on tehnyt karkean synnin Jumalaa vastaan ja tuntee sydämensä nyt kylmenevän. Hän ajattelee: ”En pysty siihen Olen liian heikko ja Saatana heittää koko helvetin voiman minua vastaan. Vaikka olenkin langennut usein kiusauksiin, rakastan kuitenkin Jeesusta. Voi Herra, tahdon päästä vapaaksi ja puhdistua.”

Mies on uupunut, lannistunut ja paholainen seisoo hänen vierellään syyttäen häntä: ”Hän lankesi syntiin, Jumala. Hän ei pysty voittamaan kiusausta. Hänen vaatteensa ovat likaantuneet, saastaiset.”

Mutta Puolustaja astuu miehen ja hänen syyttäjänsä väliin: ”Isä, tiedän, mitä tämän miehen elämässä on juuri nyt. Paholainen ajoi myös minut erämaahan ja kiusasi minua kovasti. Oli kiusauksessa langeta jumalanpilkkaan, langeta maahan ja kumartaa Saatanaa. Tiedän. mistä kiusauksessa on kyse ja tunnen tämän miehen sydämen. Hänessä on vielä uskon kipinä ja rakkauden hiillos sydämessä minua kohtaan.”

Isä, katso häntä vanhurskauden silmin minun lävitseni. Päästä hänet pimeyden ja pahan vallasta. Haluan, että hyväksyt hänet, annat hänelle anteeksi, eheytät hänet ja annat hänelle voiman korkeudesta vastustaa pahaa. Rukoilen hänelle vapahdusta.”

Seuraavana päivänä tämä mies ottaa esiin Raamattunsa ja lukee siitä voimallisen totuuden, jota ei ollut huomannut koskaan ennen. Hän lankeaa polvilleen, ja Jumala tuo hänelle vapahduksen, koska Ylimmäinen pappimme on rukoillut.

Puolustaja tuntee sinun osoitteesi. Hän on laskenut pääsi hiuksetkin. Hän tietää jokaisen ajatuksesi, tuntee kipusi, kuulee jokaisen rukouksesi. Niin, rakas lukija, rohkaistu, sillä Jeesus rukoilee puolestasi.
 

 

SUURIN LOHDUTUKSEMME

by David Wilkerson | April 19, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Jeesuksen oli tarpeen ottaa ihmismuoto, jotta hän voisi kulkea kaiken sen läpi, mitä mekin kohtaamme maan päällä: hylkäämistä, kipua, surua, kiusauksia. Vaikka hän oli Jumala ihmisenä, hän kesti kaikki inhimilliset kokemukset, ei vain Jumalana vaan ihmisenä, jolla oli kaikki meidän heikkoutemme. Se oikeuttaa hänet rukoilemaan puolestamme ylimmäisenä pappinamme valtavalla myötätunnolla: ”Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa”(Hebr. 2:18).

Mieti rakasta, kamppailevaa sisarta. Hän rakastaa Jeesusta, mutta kokee itsensä lannistuneeksi, masentuneeksi, hyljätyksi. Hän ajattelee: ” Minua on loukattu sydän juuriani myöten, mutta minulla ei ole ketään, joka ymmärtäisi ja jolle voisin puhua siitä.” Joskus hän ihmettelee, voiko Jumala antaa hänelle anteeksi niin suuren uskonheikkouden. Välillä hän jo on aivan luovuttaa.

Paholainen seisoo hänen vieressään sanoen syyttävästi: ”Katso häntä, Jumala. Ei hänellä ole minkäänlaista uskoa. Minkälainen uskova hän oikein on?”

Jeesus näkee hänen tuskansa ja tuntee hänen kipunsa. Hän tietää, kuinka heikko hänen uskonsa on, että hän aivan lannistumisen partaalla. Silloin Jeesus tulee Isän eteen hänen puolestaan ja alkaa rukoilla:

”Isä, minä tiedän, miltä hänestä tuntuu, koska olen ollut samassa tilassa. Oma lihani ja vereni hylkäsi minut. Uskonnolliset joukot pilkkasivat minua. Sotilaat sylkivät minua kasvoihin ja panivat orjantappurakruunun päähäni. Minä huusin: ”Miksi olet hylännyt minut?” Minun myötätuntoni on tämän naisen kanssa, Isä, ja minä olen pessyt hänen syntinsä pois. Tiedän, että hän edelleen uskoo minuun. Hän on minun, Isä ja Saatana ei voi saada häntä.”

Yhtäkkiä, aivan kuin ihmeenä, naisesta alkaa tuntua paremmalta. Hän on saanut armahduksen meidän ylimmäisen pappimme rukouksien kautta. Jeesusta liikuttaa meidän tuntemamme raihnaisuuden ja hän toimii armossaan.
 

 

JEESUKSEN RUKOUS

by David Wilkerson | April 18, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Johanneksen evankeliumin 17. luku kertoo yksinomaan Jeesuksen rukouksesta opetuslastensa ja kansansa puolesta, niiden jotka seurasivat häntä ja uskoivat häneen. Jeesus ei kuitenkaan rukoillut ainoastaan seuraajiensa puolesta, vaan ”… myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun”(Joh 17:20).

Mikä voimallinen totuus! Jeesuksen lause ”niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun” sulkee sisäänsä myös sinut ja minut. Jeesus rukoili meidän puolestamme, kun hän vaelsi täällä ihmisenä. Vuosisatoja sitten jo olimme hänen mielessään. Hän tallensi rukouksensa sanaansa tietäen, että me lukisimme sitä. Hän haluaa meidän tietävän, että hän myös rukoilee meidän edestämme Isää.

Rakas lukija, Tuo Jeesuksen esirukous meidän edestämme ei hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Se palaa koko ajan Jumalan alttarilla, ja Jumala on hyväksynyt Poikansa rukouksen meidän jokaisen edestä. Pelastuksemme on tulosta Jeesuksen esirukouksesta. Me olemme hänessä, koska Jumala vastasi hänen rukoukseensa meidän puolestamme.

”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa”(Heb 7:24 -25).

Juuri nyt Jeesus rukoilee niiden syntisten puolesta, jotka eivät ole kääntyneet hänen puoleensa. Raamattu sanoo, että hän voi pelastaa ”täydellisesti”, mikä merkitsee ”hamaan loppuun asti” kaikki, jotka tulevat hänen luokseen.

Työni aikana olen nähnyt monien narkomaanien ja alkoholistien pelastuvan kirkkaasti. Joka kerta olen ajatellut: ”Tällä on varmasti rukoileva äiti tai esirukoileva isoäiti jossakin menneisyydessä. Jumala vastaa nyt noiden pyhien sotureiden rukouksiin.”

Nyt näen jopa jotakin vielä parempaa, jotakin paljon voimallisempaa ja tehokkaampaa. Ei vain äiti tai isovanhempi rukoillut näiden puolesta, jotka nyt uskovat. Jeesuskin rukoili heidän puolestaan koko matkan. ”Minä rukoilen heidän edestänsä … myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun” (Joh 17: 9, 20).

Jos olet halunnut juosta piiloon Herralta, et kuitenkaan pääse pois hänen rukoustensa ulottuvilta. Isä vastaa Poikansa rukouksiin. Kaikki, jotka yrittävät vastustaa häntä, kovettavat sydämensä Kristuksen rukouksille, joka rukoili heidän edestänsä maan päällä ja rukoilee yhä.
 

JEESUKSEN VERI

by David Wilkerson | April 17, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Useimmat uskovat tietävät, että Jeesuksen veri on vuotanut meidän tähtemme. Kun Jeesus kohotti maljan viimeisenä pääsiäisenään, hän sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk 22:20).

Me muistamme hänen uhriaan joka kerta, kun nautimme ehtoollista. Siihen kuitenkin päättyy yleensä uskovien tietämys Jeesuksen verestä. Tiedämme ainoastaan, että veri vuodatettiin, muttei mitään sen vihmomisesta.

Ensimmäinen Raamatun mainitsema veren vihmominen on 2 Moos.12:22:ssa. Israelilaisten käskettiin ottaa iisoppikimppu (puhdistava yrtti), kastaa se teurastetun lampaan vereen ja vihmoa sitä etuovensa pihtipieliin ja kamanaan. Sinä yönä, kun kuoleman enkeli tuli ja näki veren ovenpielissä, hän kulki talon ohitse.

Koeta ymmärtää, ettei verellä ollut mitään tehoa, niin kauan kuin se vielä oli vadissa. Se oli vain vuodatettua verta. Veri sai pelastavan voiman vasta, kun nostettiin vadista ja vihmottiin!
Mikseivät israelilaiset yksinkertaisesti panneet verivatia kynnykselle ja sanoneet: ”Ei väliä sillä, mitä teemme sillä. Onhan veri sentään verta?” Jos he olisivat panneet astian pellavaliinalla verhotulle pöydälle tai pylvään päähän aivan oven sisäpuolelle.

Jos he olisivat tehneet niin, kuoleman enkeli olisi iskenyt siihen taloon. Veri piti nostaa astiasta ja vihmoa ovelle täyttämään sen suojelevan tarkoituksen. 

2. Moos.12. luvun veri on Kristuksen veren tyyppi (esikuva). Golgatalla vuotanut veri ei joutunut hukkaan. Se ei pudonnut maahan ja kadonnut. Ei, se kallis veri kerättiin taivaalliseen suihkulähteeseen.

Jos Kristus on elämäsi Herra, silloin sinunkin ovenpielesi on vihmottu hänen verellään. Tämä vihmonta ei ole syntien anteeksiantamiseksi, vaan myös suoja kaikkia paholaisen tuhovoimia vastaan. Jeesuksen veri ei jäänyt astiaan, vaan se on nostettu siitä ja vihmottu sinun sydämeesi.

PYRI LÄHEMMÄKSI HÄNTÄ

by David Wilkerson | April 13, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Todellisen, pelastavan uskon voimakkain tuntomerkki on halu pyrkiä lähemmäksi Jeesusta. ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö”(1 Piet. 3:18).

Miksi Jeesus kärsi ja kuoli? Miksi hän ansaitsi meidän vanhurskauttamisemme? Miksi hänen täydellinen vanhurskautensa luetaan meidän hyväksemme? Siksi, että hän voisi tuoda meidät Jumalan luo. Kaikessa on kyse läheisestä suhteesta Isän kanssa.

Kun Aatami lankesi syntiin, hän menetti kaikkein arvokkaimman asian, mitä kukaan mies tai nainen voisi omistaa: yhteyden Jumalan kanssa. Synti ajoi Aatamin pois läheisestä suhteesta Isään, siksi hän piiloutui Jumalalta. Siitä lähtien ihmisen langetessa syntiin, hänellä on taipumus juosta pakoon ja piiloutua aivan, niin kuin hänen esi-isänsä Aatami teki.

Jumala vihaa syntiä, koska se ryöstää meidät hänen yhteydestään. Hän loi meidät yhteyteen itsensä kanssa. Hän kaipaa tätä yhteyttä niin kovasti, että lähetti oman Poikansa kuolemaan ristillä, jotta voisi vanhurskauttaa meidät ja repiä alas väliseinän, joka esti tämän yhteyden.

Vanhurskautuksen voima on siinä, että se aukaisi tien takaisin Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen ihmisen luomisessa, yhteyteen Isän kanssa.

Nykyinen maailma on täynnä pahuutta, herjausta, saatanallisia valheita, viettelyksiä, syyllisyyttä, pelkoa ja tuomiota Saatana on keksinyt nämä, jotta me tuntisimme itsemme arvottomiksi tulemaan Jumalan yhteyteen. Paholainen haluaisi meidän piiloutuvan, niin kuin Aatami teki, jotta emme voisi olla Jumalan yhteydessä.

Meidät on vapahdettu siitä. Meillä on oikeus Jumalan yhteyteen, kutsu hänen valtaistuimensa eteen, koska olemme täydellisen vanhurskautettuja hänen edessään. Jumala kutsuu meitä armon istuimen eteen, koska olemme hänen mielestään pyhiä Kristuksessa. Meidän syntimme on veren alla, anteeksiannettu, ja nyt meillä on oikeus hänen pyhyyteensä.

Rakas lukija, Jeesus ei kuollut vain saattaakseen sinut paratiisiin. Hän kuoli, että voisit elää joka päivä ihanassa, läheisessä yhteydessä Isään.
 

LAKKAA LUOTTAMASTA ITSEESI

by David Wilkerson | April 12, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Paavali ei puhunut uskon omistamisesta, ennen kuin oli menettänyt kaiken luottamuksen omaan lihaansa. Hän piti kaiken koulutuksensa, itseluottamuksensa, kykynsä, opin kappaleensa ja intonsa roskana. Hän puhui uskosta vasta sen jälkeen, kun oli sanonut: ”En voi luottaa lihaani”. Sama pätee meihin.

Ennen kuin kukaan on kykenevä todelliseen uskoon, hänen täytyy tulla tuntemaan, kuinka kadotettu, avuton ja täysin toivoton hän on. Meillä ei ole pelastavaa uskoa, ennen kuin vakuutumme siitä, ettei kukaan eikä mikään muu kuin Jeesus voi pelastaa meitä.
Pelastava, vanhurskauttava usko merkitsee elämäsi omistamista Kristukselle koko sydämestäsi. Siihen kuuluu katumus, joka sanoo: ”Jeesus, en voi tarjota mitään sinulle. Tulen eteesi antautumaan sinun herruutesi alle.”

Room. 10:9:ssä Paavali kuvailee pelastavaa uskoa: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”. Hän sanoo, että usko on enemmän kuin mielen suostumista. Se on pikemminkin koko elämän antamista hänelle, koko sydämestäsi.

Ap.t 8:37:ssä (puuttuu vuoden -38 käännöksestä, mutta on sulkeissa vuoden 1992 käännöksessä, suom. huom.)”Filippos sanoi hänelle: ’Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista’. Hoviherra vastasi: ‘Minä uskon…’. Tämä ei todellakaan ollut vain mielen “kyllä” Jeesukselle. Hän todella uskoi koko sydämellään ja pelastui.

Vastakohtana tälle taas Simon, joka harjoitti noituutta, kyllä uskoi Paavalin julistuksen. Hänen uskonsa oli kuitenkin välinaikaista, sillä hänen sydämensä ei ollut mukana(ks. Ap.t.8). Jeesuksen ajan ihmisjoukot uskoivat välinaikaisesti Kristuksen nimeen, mutta Jeesus ei antanut itseään heille. Hän tiesi, ettei heidän sydämensä ollut kokonaan antautunut (Joh 2:23- 24).

Nyt varmaan kysyt, kuka oikein pelastuu uskon kautta. Se, joka tietää olevansa kadotettu ja avuton. Hän on yrittänyt kaikkensa ja epäonnistunut. Nyt hän antaa koko elämänsä Herran käsiin, koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. Hän rukoilee: ”Herra olen sinun omasi! Sinä olet ainoa toivoni.” Ja hän pelastuu.
 

TODELLINEN ARMO

by David Wilkerson | April 11, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Todellisen armon saarnan ydin on tässä: ei sallivaa evankeliumia, vaan pyhyyden opettamista.

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä”(Tiit 2:11- 13).

Paavalin mukaan emme vaella armon alla, ennen kuin olemme päässeet vapaiksi maailman vääristyneisyydestä. Jos emme yritäkään viettää jumalista ja vanhurskasta elämää Pyhän Hengen voimassa, odottaen Herramme paluuta joka valveilla olon hetkenä, emme tunne Jumalan armoa.

Monet uskovat haluavat anteeksiantamusta. Se riittää heille. He eivät päästä irti nykymaailmasta, koska rakastavat sitä. He ovat kiinni synneissään eivätkä halua eroon tämän maailman nautinnoista. Niinpä he riippuvat kiinni opissa, joka sanoo: ”Voin elää niin kuin haluan, niin kauan, kun voin sanoa, että uskon silti.”

He eivät halua kuulla puhetta kuuliaisuudesta, parannuksen teosta, itsensä kieltämisestä, oman ristinsä kantamisesta, Kristuksen ikeen päälleen ottamisesta. He vain haluavat saada armon Tuomiopäivänä, toivoen, ettei heidän rikkomuksiaan huomattaisi. He odottavat Jeesuksen avaavan heille helmiportit, panevan kätensä heidän harteilleen ja vievän kultakatua pitkin heille varattuun asuntoon, vaikkeivät he koskaan ole päästäneet irti tämän maailman hengestä.

Paavali kirjoittaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä”(Room 12:2). Meidän tulee irrottautua tästä maailmasta kokonaan ja vakiintua olemaan vain Kristuksen kanssa!

Jeesus vanhurskauttaa meidät uskon kautta määrättyä syytä varten: Hän haluaa rohkaista ja vahvistaa meitä kestämään paholaista ja voittamaan maailman.

”Joka (Jeesus) antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan”(Gal 1:4). 
 

KRISTUKSESSA

by David Wilkerson | April 10, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Mielestäni vanhurskautus uskon kautta on kristinuskon perustotuus. Et voi tuntea todellista lepoa ja rauhaa, ennen kuin pääset täyteen varmuuteen siitä, ettet voi omavanhurskauden teoillasi saada hyväksyntää Jumalan silmissä.

Jos et ymmärrä, että omistat Kristuksen täyden vanhurskauden uskon kautta, sinun täytyy vaeltaa elämäsi kovassa työssä ja hiki otsallasi. Silloin vietät päiväsi yrittäen miellyttää Jumalaa lain tekojen kautta. Ne ovat toivottomia yrityksiä perustaa omalle vanhurskaudellesi. Totta on kuitenkin se, ettet sillä lailla voi koskaan tuoda Herralle kelpaavaa vanhurskautta.

Tunnet varmaankin Jesajan kohdan, jossa sanotaan, että meidän vanhurskautemme on vain tahrattu vaate Jumalan silmissä (ks. Jes 64:6). Tämä ei tarkoita, että Jumala halveksisi meidän hyviä töitämme, ei ollenkaan. Meidän tulee tehdä hyviä töitä, mutta jos luulet niillä ansaitsevasi pelastuksen, että ne antaisivat sinulle luvan seistä pyhänä Jumalan edessä, silloin ne ovat vain saastaisia riepuja!

Voit tuntea hyvää mieltä hyvien tekojesi takia ja jopa nauttia voiton hetkestä, kun pystyt vastustamaan kiusausta. Tunnet itsesi vanhurskaaksi, mikä on Jumalan mielen mukaistakin.

Seuraavana päivänä kuitenkin lankeat. Putoat takaisin syntiin, ja yhtäkkiä ilosi on kadonnut. Ajattelet, että Herra on vihainen sinulle, ja pelkäät menettäneesi pelastuksen.

Se on tunteiden vuoristorataa, jossa mennään ylös alas, kuumasta kylmään, syntiin ja katumukseen, aina sen mukaan, miten hyväksi tai pahaksi itsesi tunnet minäkin päivänä. Se on surkeata elämään, koska yrität miellyttää Jumalaa lihassasi!

Rakas lukija, mikään lihan vanhurskaus ei kestä Jumalan edessä. Parhaatkin ihmiset, moraalisimmat, jumalisimmat pyhimykset ovat vailla Jumalan kirkkautta. Ei kukaan meistä pääse Isän mielisuosioon omilla teoillaan. Meidät hyväksytään ainoastaan, jos olemme Kristuksessa!

”Kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”(Gal 3:28). Kun käännymme Kristuksen puoleen itsemme tyhjentäneinä, miestä tulee yhtä Kristuksessa. ”Kristuksessa” oleminen tarkoittaa, että Jumala katsoo Kristuksen vanhurskauden meidän omaksemme. Kaikki syntimme pyyhitään pois hänen työnsä tähden, ei omien tekojemme takia.
 

KUULIAISUUDEN VIRTA

by David Wilkerson | April 6, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

On tärkeätä, että ymmärrämme, mikä on motiivina omassa kuuliaisuudessamme. Jos nimittäin lähde ei ole puhdas, kaikki siitä virtaava on saastunutta.

Surullinen totuus on, että monet uskovat tottelevat näinä päivinä Jumalaa vain, koska he pelkäävät helvettiin joutumista. He pelkäävät Isän vihaa ja heidän kuuliaisuutensa häntä kohtaan on vain ”lainalaista”. Heillä ei ole aitoa halua miellyttää häntä.

Jeesus teki kaiken rakkaudesta Taivaallisen Isänsä iloksi: ”Niin Jeesus sanoi heille: ’Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista’ "(Joh 8:28 – 29).

Tämä oli se kallio, se perusta, jolle Jeesus rakensi oman elämänsä kuuliaisuuden. Se oli lähde, josta hänen kuuliaisuutensa virtasi. Sen pitäisi olla myös meidän kalliomme.

”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt”(Joh 6:38).

Jeesus sulkeutui hiljaisuuteen, rukoukseen vuorten huipuilla, usein yökausiksi Isänsä seuraan. Hänen suuri rukouksensa oli: ”Isä, mitä sinä tahdot? Mikä tuo sinulle iloa? Mitä voin tehdä täyttääkseni sinun sydämesi kaipauksen?”

Tämä asenne on henkilöllä, jolla on Kristuksen Henki. Sen pitäisi olla myös meidän asenteemme, jotta voisimme rakentaa kallioille. Kaiken kuuliaisuutemme perustavan syyn pitäisi olla: ”Teen kaiken, koska haluan miellyttää Herraani. Tahdon tuottaa hänelle suurta iloa.”
 

 

 

VERTAUS VALMIINA OLEMISESTA

by David Wilkerson | April 5, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

“Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri"(Matt.7:24 - 27).

Jeesus sanoo, että vain kallioille perustetut asiat voivat kestää tulevaa myrskyä. Yksi mies rakensi kalliolle ”… mutta talo ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu”(Matt.7:25).

Näiden talojen rakentajat edustavat kahta uskovien ryhmää näinä viimeisinä päivinä: viisaita ja tyhmiä. He rakensivat kahdenlaisia taloja, joissa asuttiin, kun myrsky iski.

On toisaalta rohkaisevaa tietää, että osa uskovista ei lankea. He kestävät paholaisen hyökkäykset, jotka tulevat helvetistä, kun myrsky raivoaa. Jeesus tahtoo meidän oppivan tästä vertauksesta, että se, joka rakentaa talonsa kalliolle kestää kaiken tulevan.

Surullista kyllä, on toinenkin ryhmä uskovia, joista Jeesus sanoo: ”heidän sortumisensa on oleva suuri"(jae 27).

Tässä kohdin ihmettelen, mitä ”talon rakentaminen” tarkkaan sanoen merkitsee? On tärkeätä tietää, että Jeesuksen tarkoittama talo on meidän vaelluksemme hänen kanssaan. Rakennamme hänen tuntemisensa, hänen tiensä ymmärtämisen perustusta. Me rakennamme uskoomme piirteitä, jotka määrittävät sitä, miten kestämme paineen.
 

 

 

TULEVA MYRSKY

by David Wilkerson | April 4, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Kun sinun pitää herättää nukkuva lapsi, otat häntä hartioista ja ravistat häntä hellästi. Jos lapsi ei herää välittömästi, ravistelu vähän kovenee. Vanhempi vaatii, koska hän tietää, että lapsi joutuu kärsimään, jos ei herää tarpeeksi aikaisin.

Ihan tätä samaa Jumala tekee parhaillaan Amerikassa niin kuin muuallakin maailmassa. Ensin hän ravisteli meitä hyvin hellästi. Nyt siitä on tullut rajua, koska hän ei ole onnistunut herättämään meitä.

Herra alkoi kirjaimellisesti ravistella maata maanjäristyksissä 1980- luvun lopulla. Armeniassa sattunut järistys pyyhkäisi olemattomiin melkein kokonaisen maakunnan. Japanissa 6.9 asteen järistys tuhosi kaupungin. Sitten San Franciscoon tuli kauhea järistys, jota seurasi päivittäisiä jälkijäristyksiä sillä alueella. Järistykset kohtasivat Länsirannikkoa jatkuvasti Pohjois- Carolinasta San Diegoon ja alas Meksikoon asti.

Jesaja ennustaa, että Jumala on jonakin päivänä nouseva ja järisyttävä koko maapalloa: ”Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajottaa sen asukkaat… Viinistä on kaduilla valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu maasta paennut… Sillä niin on käyvä maan päällä, kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistettaessa, kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä”(Jes.24:1, 11, 13). Jumala on järisyttävä maapalloa kuin se olisi oliivipuu. Jokainen hedelmä putoaa maahan.

Hesekiel sanoo, että Jumala järisyttää kaiken, mitä voi järisyttää, kun hänen vihansa nousee: ” Ja minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja metsän eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat; ja vuoret luhistuvat, ja vuorenpengermät sortuvat, ja kaikki muurit sortuvat maahan… Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra"(Hes.38:20, 23).

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: ”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin… Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa,… että ne, jotka eivät järky, pysyisivät’ ”(Heb.12:26- 27).

Jumala siis järisyttää kaiken näkyvän, niin että hän jää jäljelle ainoana järkähtämättömänä voimana.
 

 

SELVEMPI NÄKY KRISTUKSESTA

by David Wilkerson | April 3, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Danielin kirja mainitsee useita etuja niille, joiden sydän on katuvainen. Tosiaankin kaikille, jotka tunnustavat syntinsä ,Jumala tekee ihmeitä. Yksi sellainen etu on uusi ja selvempi näky Jeesuksesta. Lue, mitä Danielille tapahtui sen jälkeen, kun hän oli tehnyt parannusta Danielin 9. luvussa:

”Minä nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja kupeet vyötettyinä Uufaan kullalla. Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat kuin salaman leimaus, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke; ja hänen sanojensa ääni oli kuin suuren kansanjoukon pauhina. Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät”(Dan.10:5-7).

Kenet luulet Danielin nähneen tässä näyssä? Jeesuksen tietenkin! Minkä ihmeellisen siunauksen Pyhä Henki avasikaan Danielille tässä näyssä, kun hän tunnusti syntinsä. Hänelle annettiin selvempi näky Kristuksesta kaikessa kirkkaudessaan!

Yritä ymmärtää, ettei Daniel pyytänyt näkyä. Hän teki parannusta, eli tunnusti ja katui syntejään. Jeesus itse tuli Danielin luo näyssä. Hän sen vaikutti. Kun me näet teemme parannusta ja selvitämme asiamme Jumalan ja toisten ihmisten kanssa, meidän ei tarvitse odottaa ilmestystä. Jeesus ilmaisee itsensä meille.

Danielilla oli ystäviä, jotka olivat myös jumalaa pelkääviä, koska hän seurusteli vain hurskaiden kanssa. Kuitenkin Raamattu kertoo meille, etteivät muut nähneet näkyä: ”Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät. Ja minä jäin yksin”(Dan 10:7-8).

Todella katuvaisen sydämen ei tarvitse koskaan piiloutua Herralta, koska sillä ei enää ole tuomion pelkoa. Jos tunnustat syntisi Jumalan mielen mukaisessa murheessa ja kadut, voit katsoa luottavasti Mestarin kasvoihin. Sinun ei tarvitse säikkyä pelosta, kun kuulet moitteen jyrisevän sanan, koska saat nähdä Kristuksen hänen kirkkaudessaan.
 

 

LUOTTAMUS JUMALAN SANAAN

by David Wilkerson | March 30, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Kristus on Jumalan elävä sana. Kun sulkeudut rukoukseen hänen läsnäoloonsa, Pyhä Henki johdattaa sinua jatkuvasti Jumalan sanan ymmärtämiseen. Hän rakentaa uskoasi ruokkimalla sinua Raamatun sanalla, vaikka olisit salaisessa kammiossa.

Meitä kehotetaan: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet… Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa … ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana” (Ef.6:11, 13, 17).

Usein, kun saat Herralta aivan erityisiä ohjeita, hänen Henkensä kuiskaa: ”Avaa Raamatusta kohta…”, ja sen kautta sinut johdetaan lukemaan jokin Raamatunkohta. Jumalan sana puhuu sinulle suoraan, kertoen, miten pääset läpi kriisistäsi.

Monet uskovat, jotka nyt lukevat tätä kirjoitusta, kuulevat varmaan sanan Herralta. Ei kukaan maan päällä voi auttaa heitä. Ainoa tapa päästä koetuksien läpi on pysyä Kristuksen läsnäolossa, kunnes hän antaa heille ohjeet. Hän varmasti kertoo heille poispääsyn, mitä tehdä ja milloin ja miten toimia. Hänen erityinen ohjauksensa ei tule heille yhtään minuuttia liian aikaisin eikä myöhään. Kaikki riippuu Pyhän Hengen ajoituksesta.

Rakas lukija, ei sinun kannata murehtia koetustasi. Jumala on uskollinen ja vastaa sinun kaikkiin tarpeisiisi ja pyyntöihisi. Rukoile yksinkertaisesti: ”Herra, minä en tule luoksesi vain pyytämään tarpeitani, vaan kohtaamaan sinun tarpeesi.”

Meidän on tarkoitus olla hänen seurassaan vaikeimpinakin aikoina. Kysyn sinulta: ”Pidätkö hänen kanssaan olemisesta? Anna sydämesi huutaa: ”Jeesus, sinä olet minun kaikkeni. Sinä olet sieluni suurin ilo, ja rakastan sinun seuraasi.”

Isä, auta meitä kuuntelemaan sinun Pyhää Henkeäsi hyvin läheltä ja panemaan täysi luottamuksemme sinun sanaasi.
 

JUMALAN KUUNTELEMINEN

by David Wilkerson | March 29, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Useimmat uskovat eivät kuuntele Jumalaa. He menevät hänen tykönsä vain puhumaan. Raamattu kuitenkin opettaa, että jokainen Jumalan käyttämä henkilö oppi viipymään hänen läsnäolossaan, kunnes kuuli hänen puhuvan.

Raamattu sanoo selvästi, että Herra tahtoo puhua jokaiselle meistä: ”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’ ”(Jes. 30:21).

Kuulin pienestä tytöstä, joka kärsi leukemiasta ja kamppaili kuoleman ajatuksen kanssa. Eräänä aamuna, kun äiti tuli hänen huoneeseensa, tyttö hehkui onnellisuutta. ”Mitä sinulle on tapahtunut?” äiti kysyi.

Pieni tyttö vastasi: ”Enkeli tuli minun luokseni ja sanoi, että olisin lähdössä matkalle. Jumala tuli ja otti minua kädestä vieden minut kauniin puutarhan läpi. Hän kertoi minulle: ”Sinä tulet tänne huomenna olemaan minun kanssani”.

Jumala puhui tälle pienelle lapselle ja otti kaiken tuskan ja pelon pois hänen sydämestään. Seuraavana päivänä, kun hän lähti aivan rauhallisena olemaan Jumalan kanssa.

Saatko sinä ohjeita Jeesukselta, kun olet hänen läheisyydessään? Kertooko hän sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä ja koska ja miten? Jotkut uskovat eivät usko Jumalan tekevän niin, mutta Jeesus sanoo: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua” (Joh.10:27).

Koetuksessa ollessasi mene yksin Jeesuksen luo ja rukoile: ”Herra, sinä olet ainoa, joka voit auttaa minua. Vain sinä tiedät, miten pääsen tästä läpi. Niinpä pysyn tässä, kunnes kerrot, mitä minun tulee tehdä.”

Tällainen rukous miellyttää Jumalaa. Se merkitsee kaiken toiminnan pysähtymistä. Vain silloin kuulet hänen puhuvan selvästi sydämellesi: ”Sinun pitää selvittää asiat tämän henkilön kanssa.” tai ”Odota seuraavaan viikkoon. Älä kiirehdi. Istu vain läsnäolossani ja luota minuun”. Hän kyllä antaa sinulle selvät ohjeet.
 

RUKOILLA LÄPI

by David Wilkerson | March 28, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

“Rukoilla läpi” on ensimmäisten helluntailaisten käyttämä termi. Joillekin se tarkoitti pysymistä polvillaan niin kauan, että sai vakuutuksen siitä, että Jumala vastaisi. Toisille taas se merkitsi jatkuvaa rukoukseen palaamista, kunnes vastaus olisi tullut. (Tätä sanottiin ”kestäväksi rukoukseksi”).

Nuoren poikana ollessani poikien leireillä, kuulin ihmisten todistavan: ”En päästä irti alttarin sarvista, ennen kuin saan vastauksen Herralta.” En usko, että tämäkään olisi ”läpi rukoilemisen” todellisin tarkoitus.

Voit sulkeutua yksin Herran kanssa iloiten hänen läsnä olostaan. Voit viettää laatuaikaa tunti-, jopa päiväkausia hänen kirkkautensa suloisessa läsnäolossa. Kaikki sinun tarpeesi tulevat tyydytetyiksi, sydämesi täysin kylläiseksi. Hänen läsnäolonsa parantaa sinut, nostaa sinut, antaa sinulle voimaa ja vahvistaa sinua.

Mitä tapahtuu, kun lähdet tuosta ihanasta läheisen yhteyden paikasta? Saatat nousta polviltasi takaisin samaan musertavaan tilanteeseen, joka ei ole muuttunut. Näet paholaisen odottavan sinua valmiina heittämään päällesi entiset ongelmat ja tyhjyyden. Kysyn sinulta: ”Mitä hyvää saavutat kirkastusvuorikokemuksestasi, jollei se vie sinua läpi taistelusi?

Uskon, että ”läpi rukoileminen” tarkoittaa yksinkertaisesti tätä: Herran läsnäolossa saamasi voima ja rohkaisu vievät sinut voittoon taistelukentälläsi.

Mitä oikeastaan saat rukoushetkestäsi, jos ei sellaista, mikä auttaa sinut voittoon taistelussasi? ”Läpi rukoileminen” merkitsee koko rukouselämäsi täyttymystä. Monet uskovat näkevät vain puoliksi vastattuja rukouksia, koska he eivät anna sen, mitä he saavat Herralta rukouksessa, viedä heitä oman koetuksensa läpi.

Rakas lukija, rukousta ei ole päätetty, se ei ole ”täytetty rukous”, ennen kuin se vie sinut läpi koetuksesi, toiselle puolen. Me emme ole ”rukoilleet läpi”, ennen kuin olemme ”eläneet sen läpi” sillä voimalla, jonka saimme Herran läsnäolosta.
 

TULLA HERRAN LUOKSE SURUISSAAN

by David Wilkerson | March 27, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Pyhä Henki johdatti minut Nehemian kirjan ääreen. Kun luin sen toista lukua, huomasin jotakin, mitä en ollut ennen nähnyt. Tämä luku sisältää rohkaisevan kertomuksen niille, jotka tulevat Herran luo sydän raskaana.

Nehemia oli kuningas Artahsastan juomanlaskija. Hän maistoi viinit, ennen kuin ne vietiin kuninkaan pöytään varmistaen, ettei niissä ollut myrkkyä. Ajan pitkään Nehemiasta tuli kuninkaan luotettava palvelija.

Nehemia sai veljeltään tiedon, että Jerusalem oli raunioina. Kansaa oli tuhoutunut, jäljelle jääneet kurjassa jamassa, ja olosuhteet pahenivat päivä päivältä. Tämä särki Nehemian sydämen. Hän rakasti Juudaa ja Jerusalemia. Siksi murhe valtasi hänet.

Raamattu kertoo: “Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, kun viini oli hänen edessään, otin minä viinin ja annoin sen kuninkaalle. Kun minä en ollut ennen ollut hänen edessään murheellisena, sanoi kuningas minulle: "Minkä tähden sinä olet niin murheellisen näköinen? Ethän ole sairas; sinulla on varmaan jokin sydämensuru." Silloin minä peljästyin kovin”(Neh 2:1-2).

Ymmärrä, että ihmisten ei ollut lupa tulla kuninkaan luo suruissaan, varsinkaan jos olivat hovin työntekijöitä. Nehemia tiesi, että alakuloinen ulkomuoto saattaisi maksaa hänelle hänen päänsä, ja hän pelästyi suunnattomasti.

Kun kuningas näki Nehemian murheen, se liikutti hänen mieltään. Raamattu sanoo, että kuningas antoi alakuloiselle palvelijalle virkavapaata. Nehemia sai häneltä myös kirjeen, joka avasi hänelle kuninkaan hovin aarrekammion. Vielä Nehemia sai kuninkaalta tärkeimmän toiveensa: luvan lähteä Jerusalemiin ja rakentaa temppeli ja kaupungin muurit uudelleen.

Tahdon kiinnittää huomion tähän: Jos Nehemia ei voinut mennä pakanakuninkaan eteen surullisen näköisenä ja silti saada hänen mielisuosionsa ja toiveiden ylittävän siunauksen, kuinka paljon enemmän kuningas Jeesus osoittaakaan mielisuosiota meille jokaiselle, hänen lapsilleen, kun me olemme suruissamme. Hän odottaa innokkaana saada nostaa taakat harteiltamme ja täyttää meidän tarpeitamme.
 

 

 

ONKO RUKOUS TAAKKA?

by David Wilkerson | March 23, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Ehkä rukous onkin sinulle vain taakka. Kyllästyttääkö rukous sinua? Onko se enemmän velvollisuus kuin ilo?

Niin harvat uskovat tulevat Jumalan läsnäoloon iloisina, nauttien hänen seurastaan. Jotkut pitävät sitä työnä. Jos olemme rakkaimpiemme seurassa täällä maailmassa, miellämmekö sen työksi? Ei, sehän on meille ilo ja nautinto. Jos olet onnellisessa avioliitossa, ei sinun tarvitse ajatella läheisten hetkienne puolisosi kanssa olevan ”työtä”.

Kristus vertaa suhdettaan kansaansa aviomiehen suhteeseen vaimon kanssa. Raamattu sanoo, että Jeesus iloitsee meistä! Itse asiassa, aviomiehen ilo vaimon läheisyyden nautinnosta ei ole vain hänen omien tarpeittensa tyydyttämisessä. Ei, hänen todellinen nautintonsa on siinä, että hän tietää vaimonsa jakavan tämän ilon. Hän sanoo sydämessään: ”Hän todella haluaa olla kanssani. Minä olen hänen sydämensä ensimmäinen, ole hänelle kaikki kaikessa.”

Me tiedämme, että Herra iloitsee kansastaan. Daavid sanoi: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Herrasta iloitseminen ei tarkoita vain onnea hänen läheisyydessään. Minä kysyin Herralta, mitä sana ”iloita” tarkoittaa ja hän vastasi:

”David, iloitseminen minussa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että voit sanoa: Olisin mieluummin Jeesuksen kanssa kuin kenenkään muun kanssa maan päällä. Pidän hänen seuraansa parempana kuin oman aviopuolisoni, perheeni, ystävieni seura. Pidän häntä parempana kaikkia julkkiksia, maailman johtajia, jopa Jumalan suurmiehiä ja – naisia. Hän on minun iloni!”

Se tarkoittaa, että voit myös sanoa: ”Kaipaan päästä yksinäisyyteen Jeesuksen kanssa, koska hän on ainoa, joka voi tyydyttää minut. Kaikki muut jättävät minut tyhjäksi ja tyydyttämättömäksi. Vain Jeesus voi koskettaa minun syvimpiä tarpeitani. Siksi riennän hänen luokseen niin usein kuin voin.”
 

 

JUMALAN MIELEN MUKAINEN RUKOUS

by David Wilkerson | March 22, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Uskon, että Jumalaa eniten miellyttävä rukous on hyvin yksinkertainen ja helppo ymmärtää. Se on niin yksinkertainen, että pieni lapsikin voi rukoilla Jumalan mielen mukaisesti.

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan"(Luuk.11:1). He eivät olisi pyytäneet tätä, elleivät olisi halunneet oppia. Luultavasti useimmat tätä sanomaa lukevat olisivat todella mielissään, jos pystyisivät olemaan uskollisia rukoilijoita. He vain eivät tiedä miten. He eivät ymmärrä rukouksen tarkoitusta. Ennen kuin he tajuavat tämän elintärkeän asian, he eivät koskaan saavuta täysipainoista, merkityksellistä rukouselämää.

Monet uskovat rukoilevat vain velvollisuuden tunnosta. He ajattelevat rukouksen olevan jotakin, mitä heidän ”pitäisi” tehdä. Toiset taas rukoilevat vain, jos heitä kohtaa jokin onnettomuus tai he joutuvat kriisiin. He eivät rukoile enää sen jälkeen ennen kuin kohtaavat seuraavan koettelemuksen.

Rukous ei ole vain meidän hyväksemme, vaan Jumalamme mielihyväksi! Meidän ei tule vain rukoilla niiden asioiden puolesta, joita tarvitsemme, vaan kysyä, mitä hän tahtoo. Jos nämä kaksi asiaa eivät kulje käsi kädessä, meillä ei ole perustaa, jolle voisimme rakentaa rukouselämämme. Kun etsimme Herralta vapautusta ja apua, hän haluaa meidän seuraamme, läheisyyttä ja seurustelua.

”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte”(Matt.6:25).

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä…"(Matt.6:33- 34).

”Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan”(Matt.6:8).

Jumala sanoo meille: ”Kun tulette minun läsnäolooni, keskittäkää huomionne minun seuraani, jotta oppisitte tuntemaan minut. Älkää keskittykö aineellisiin asioihin. Minä kyllä tiedän teidän tarpeenne, niin ettei teidän edes tarvitse pyytää. Minä huolehdin niistä kaikista. Etsikään vain minua. Nauttikaamme toistemme ihanasta seurasta!”
 

 

DANIELIN PARANNUSTA TEKEVÄ SYDÄN

by David Wilkerson | March 21, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Daniel, vanhurskas mies oli niin harras, ettet uskoisi löytäväsi häntä parannuksen teossa. Danielin sydän oli kuitenkin herkkä synnille ja hänkin samaistui kansan synteihin.

”Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan… Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset…emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle”(Dan 9:8, 5-6).

Daniel käytti toistuvasti sanoja me, meidän. Hän itse asiassa sanoi: ”Jokainen meistä on osallinen!”

Avain kaikkeen löytyy jakeesta: ”Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta(Dan 9:20).

Daniel siis sanoi: ”Jumala, kun kohtaat minut, kohtaat oman kansasi. Jos sydämessäni on yhtään syntiä, poista se.”

Daniel sai uudet huulet, joita Jumalan käsi oli koskettanut puhdistaen ne: ”Ja katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti minun huuliani; silloin minä avasin suuni ja puhuin…” (Dan.10:16). Aina kun Daniel puhui, hän puhui ”kuin Herralle”.

Jesaja oli vanhurskas mies, jolta oli tullut valtavia profetioita, mutta kun hän seisoi Herran pyhyyden edessä, profeetta saattoi vain sanoa: ”Minulla on saastaiset huulet…”(Jes. 6:5).

Jumala otti tulisia kekäleitä alttarilta, kosketti pihdeillä Jesajan huulia ja poltti pois kaiken itsekkään ja lihallisen, kaiken, mikä ei ollut hänen mielensä mukaista. Sitten hän antoi Jesajalle uuden huuliparin! Uskon, ettei profeetan sen jälkeen tarvinnut koskaan puhdistaa huuliaan.

Jumala tekee tämän jokaiselle, joka tekee parannusta! Kun sinun kielesi ja huulesi puhdistetaan, et koskaan enää halua puhua muuta kuin Jeesuksen kaltaista. Sinusta virtaavat sanat ovat puhtaita!
 

 

PARANNUS EI KUULU AINOASTAAN SYNTISILLE

by David Wilkerson | March 20, 2012

 
          PDF     TXT   Print  Print

Mitä pitempään vaellan Jeesuksen kanssa, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että parannus ei kuulu vain syntisille, vaan myös uskoville. Se ei ole kertatapahtuma, vaan Jumalan kansan pitää tehdä sitä jatkuvasti Jeesuksen paluuseen saakka.

Jokainen parannuksessa vaeltava uskova saa osakseen Jumalan erityisen huomion. Parannus avaakin meille sellaista, mitä mikään muu ei voi. Jos vaellamme Herran edessä katuvalla sydämellä, hän hukuttaa meidät uskomattomiin siunauksiin!

Katuva sydän on pehmeä, herkkä ja taipuisa. Pyhä Henki voi muovailla sitä vaivatta. Se vastaa ja reagoi jumalalliseen moitteeseen.
Tärkein katuvan sydämen piirre on valmius tunnustaa syyllisyytensä. Se on halu hyväksyä rikkomuksesta annettu moite. Se sanoo: ”Minä se olen, Herra, olen tehnyt syntiä.”

Jollei syntiä tunnusteta, ei voida tehdä parannusta, katua: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu”(2 Kor.7:10). Jos et halua tunnustaa olevasi väärässä, sanot samalla, ettei sinun tarvitse katua.

Ennen kuin Pilatus antoi Jeesuksen murhanhimoisten pappien ja vanhimpien käsiin, hän halusi maailman tietävän, ettei se ollut hänen syynsä. Hän pyysi vadillisen vettä, kastoi kätensä siihen ja julisti itsensä viattomaksi Jeesuksen vereen vihaisen kansanjoukon edessä:

”Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne" (Matt.27:24).

Sanonta ”katsokaa itse eteenne” tarkoittaa tässä ”varmistakaa, että kaikki tietävät minun käsieni olevan puhtaat. Minä en ole tehnyt mitään pahaa ja olen puhdas kaikesta syyllisyydestä.”

Pilatuksen kädet eivät tietenkään olleet puhtaat, koska hän juuri antoi Jumalan Pojan murhaajien käsiin. Tällainen asenne sulkee ihmisen kaiken mahdollisen katumuksen ulkopuolelle. Jos joku profeetta olisi seuraavana päivänä tullut Pilatuksen luo sanoen: ”Tee parannus tai joudut kadotukseen!” hallitsija olisi ollut kauhuissaan. ”Kuka, minäkö?” hän olisi kysynyt, ”En minä ole tehnyt mitään väärää. Kuinka voin katua, kun en ole tehnyt syntiä?”

Johannes kirjoittaa: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä… Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä”(1 Joh.1:8, 10).
 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.04 | 17:05

Kiitos näistä kertomuksista! No lohduttavat mieltä kun on masentunut eikä osaa auttaa itseään. Rukous on tärkeä asia.Kumpa Jeesus parantaisi minutkin.

...
11.04 | 12:05

Siunausta

...
03.04 | 06:48


Pedonmerkkiä ei voi ottaa vahingossa. Lue www.enskansivut.fi

...
18.02 | 10:47

Todella koskettava matka taivaaseen ja paraneminen täysin kuntoon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS