Perussivu

Ihmeellinen Enkelivieras

Phil ja Mavis Church joutuivat kiusaukseen kuin Fern Becker. He alkoivat epäillä aika ajoin Jeesuksen hy­vyyttä ja parantavaa voimaa, jonka katsoivat kuuluvan heille kristittyinä. Vaikeudet alkoivat heidän kolmannen lapsensa syntyessä.
 Kun pieni Jennifer syntyi, hänen vanhempansa olivat täyn­nä iloa ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, koska Hän oli luotta­nut heille uuden pienen elämän. Kun Jennifer oli vain kahden päivän ikäinen, tohtori löysi hänen liikkeistään jotain epänor­maalia. Hän määräsi vauvan heti kokeisiin ja järkytti vanhem­mat "positiivisilla" koetuloksilla: henkinen jälkeenjääneisyys oli hyvin todennäköistä, sen lisäksi tulokset olivat paljastaneet kehon koordinaatio vaikeuksia.
Kokeita jatkettiin, jotta Jenniferin tila saataisiin määritet­tyä, ja neljän kuukauden ikäisenä vietettyään suurimman osan lyhyestä elämästään sairaalassa, hänen pieni kehonsa oli arka neulojen jäljiltä. Hän myös osoitti pelkäävänsä vieraita.
 Phil ja Mavis Church riippuivat kiinni uskossaan, että Jee­sus voitti kivun ja sairauden kuolemalla ristillä. Mutta kiusaus alkoi tehdä juuriaan heidän ajatusmaailmaansa ja keskustelui-hinsa: kiusaus epäillä, ettei Jumala voisikaan parantaa heidän pientä lastaan ja jopa, ettei Hän edes pitänyt tästä hyvää huol­ta. Oli äärimmäisen vaikeaa säilyttää toivo Jumalan huolenpi­dosta, kun jokainen uusi päivä näytti tuovan esiin yhä enem­män oireita ja huonoja uutisia.
 Kuuden kuukauden ikäisenä Jenniferille tehtiin kokeita mahdollisen aivovaurion selville saamiseksi. Silloin hänellä al­koi ilmetä voimakkaita kohtauksia. Viikkojen rukouksen ja heikon toivon varassa riippumisen jälkeen Phil ja Mavis veivät Jenniferin toiseen sairaalaan erikoistutkimuksiin ajatellen, et­tei heidän tilanteensa ainakaan siitä pahenisi.
Mutta niin kävi. Lääkärit kertoivat uutisen eräänä lauantai­aamuna, kun Churchit olivat jättäneet kaksi vanhempaa tytär­tä koko päiväksi hoitajan huostaan. Jenniferillä oli aivokas­vain, joka piti heti poistaa. Leikkaus sinänsä oli jo riski, mutta ilman sitä Jennifer kuolisi varmasti. Heillä ei ollut muuta vaih­toehtoa kuin suostua leikkaukseen. Leikkaus määrättiin seuraa­vaksi tiistaiaamuksi.
 Tohtorit päättivät ihmeellistä kyllä päästää Jenniferin vii­konlopuksi kotiin, niin että koko perhe saisi olla yhdessä. "Mutta olkaa varovaisia", eräs lääkäreistä varoitti heitä. "Yksi­kin isku hänen päähänsä voi olla kohtalokas."
Raskain sydämin Phil ja Mavis ajoivat kotiin tuskin kyeten puhumaan. Kotona he laskivat Jenniferin pieneen vuoteeseen­sa, jonka säleikköjen läpi isot siskot "kujertelivat" pikkuiselle. Sitten väsyneet ja huolestuneet vanhemmat menivät makuu­huoneeseensa, laskeutuivat yhdessä polvilleen ja alkoivat ru­koilla. Kiusaus ajatella, ettei Jeesus haluaisi tai voisi parantaa Jenniferiä oli valtava. Mutta vielä kerran he päättäväisesti an­toivat itsensä ja lapsensa Jeesuksen hoitoon.
Kun he jatkoivat rukoustaan, he kuulivat ovelta koputuk­sen. Mavis nousi ylös mennäkseen avaamaan oven. Phil aikoi lähteä Jenniferin huoneeseen katsomaan tyttöjä. Lasisen veran­nan oven läpi he näkivät partaisen ja ryysyisen vanhan miehen.
 He vaihtoivat katseita. Mies oli täysin tuntematon, ja kuin­ka he sitä paitsi kykenisivät auttamaan ketään toista juuri nyt? Mutta myötätunto voitti, kun he katsoivat vanhan miehen su­rullista ilmettä, ja Mavis avasi oven.
"Voisinko saada jotain syötävää?" mies kysyi. "Jos annatte minulle jotakin, lakaisen kuistinne siitä hyvästä."
Mavis katsahti Philiin ja nyökkäsi sitten. Phil meni vanhan miehen seuraan kuistille Maviksen lähtiessä keittiöön valmista­maan syötävää. Keskustelu kääntyi pian Philin mielessä koko ajan pyörivään Jenniferiin. Kun Mavis tuli ulos ja asetti tarjot­timen jolla oli voileipä ja kylmää juotavaa kuistin pöydälle, Phil kertoi parhaillaan kasvaimesta ja leikkauksesta joka hei­dän pienokaisellaan oli tiistaina edessään.
 Vanhan miehen silmät täyttyivät kyynelistä. Hän näytti unohtaneen ruuan. "Saanko nähdä hänet ?" hän kysäisi.
Phil epäröi. Jenniferhän pelkäsi vieraita. Mutta jokin mie­hen vetoomuksessa sai Philin nyökkäämään ja viemään hänet Jenniferin luo.
 Jennifer oli yhä vanhempien sisarustensa huomion kohtee­na, mutta heti kun tyttö näki vanhan miehen hän alkoi hymyil­lä ja ojensi kätensä tätä kohti. Phil avasi suunsa kertoakseen miehelle, ettei lasta saanut nostaa, mutta jostakin selittämättö­mästä syystä hän ei sanonutkaan mitään. Vanha mies kumartui alas ja nosti Jenniferin hellästi ylös, keinutellen häntä hiljaa ja puhellen pehmeällä äänellä. Sitten hän laski ryppyisen kätensä Jenniferin pään päälle ja sanoi: "Pikku enkeli, sinun ei tarvitse läpikäydä leikkausta, sillä sinua ei enää vaivaa mikään." Sitten hän hymyili pienelle tytölle ja laski kolikon hänen pikkuruiseen nyrkkiinsä.
 Hän ojensi lapsen isälleen, kääntyi ja käveli ovesta ulos.
Hetkisen nuoret vanhemmat tuijottivat toisiaan. Sitten he kuulivat kuistin oven käyvän. Mavis kiiruhti ovelle ja katsoi ulos. Miehestä ei näkynyt jälkeäkään ja voileipä oli koskemat­ta siinä mihin hän oli sen laskenut.
Sinä yönä he kaikki ihmettelivät, kuinka rauhallisesti Jennifer nukkui, ja miten tyytyväiseltä hän näyttikään koko sunnun­tain. Vasta maanantaina Phil ja Mavis alkoivat tuntea oireita entisestä pelosta ja epätoivosta.
 He ajoivat pitkän matkan sairaalaan ja antoivat Jenniferin lääkäreiden käsiin ja jäivät odottamaan viimeisten kokeiden tu­loksia ja viimeisiä röntgenkuvia melkein uskaltamatta hengit­tää.
 Heidän ei tarvinnut odottaa kauaa. Lääkärit saapuivat pian heidän luokseen päätään puistellen ja näyttäen hämmästyneil­tä. "Emme voi selittää tätä, mutta röntgenkuvissa ei näy jälke­äkään kasvaimesta", yksi heistä sanoi.
 "Emme tiedä mitä on tapahtunut", toinen lisäsi, "mutta ha­luaisimme pitää hänet täällä muutaman päivän varmistuaksemme siitä, että hän todella voi hyvin."
Tulevina päivinä lääkärit eivät löytäneet mitään uutta. He ojensivat Jenniferin taas kerran vanhemmilleen, mutta tällä kertaa hymyillen ja vakuuttaen: "Hän voi hienosti."
Ajo kotiin oli yhtä juhlaa. Iloa pursuten Mavis ja Phil kiittivät Jumalaa joka oli täyttänyt lupauksensa ja pysynyt uskollisenana Sanalleen. Ja sinä iltana ennen kuin he peittelivät koi vettä lastaan nukkumaan Phil avasi Raamatun ja luki ; "Pysyköön veljellinen rakkaus. Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättä neet pitää enkeleitä vierainaan" (Hebr. 13:1,2).
Jennifer voi todellakin hyvin. Nyt hän on kymmen terve tyttö. Hän kertoo mielellään ystävilleen paranti taan ja julistaa: "Kohtasin Herran enkelin!"
Kiusaustilanteissa vastuu valinnasta on meidän. Phil ja MA vis olisivat voineet lannistua ja jopa uskoa valheen Juma rantavan voiman tehottomuudesta ja Hänen välinpitä myydestään heidän lastaan kohtaan. Mutta sen sijaan he saivat Jumalan avulla toivon ja uskon säilyttämisen.
Emme voi mitenkään tietää, mitä Jenniferille olisi ta käynyt, jos he olisivat luovuttaneet. Mutta koska enkeli Jeesusta Getsemanen puutarhassa sen jälkeen kun Hän oli taivuttanut tahtonsa Isän käsiin (Luuk. 22:43), voisiko oli; että valitessamme väärän tien, me estämme enkelien työtä massamme. Voimme näin heittää esteitä heidän tielleen tuessamme oman valintamme kautta kiusaukseen.

Lapsen putoaminen ja miten Jeesus suojeli häntä

Jack ja Jenny Pate kohottivat katseensa tehdessään kunnostus­töitä teksasilaisen maalaistalonsa toisessa kerroksessa, juuri ajoissa nähdäkseen kolmivuotiaan tyttärensä nojaavan liian ra­justi ikkunaruutuun. Jenny aukaisi suunsa huutaakseen kun ruutu räsähti rikki, ja kirkaisten avuton lapsi putosi alas.
Hetkeksi kauhusta ja avuttomuudesta halvaantuen he mo­lemmat äänsivät sanan: "Jeesus!" Se oli rukous, syvä henkäys joka leikkasi läpi tuon kauhistuttavan havainnon, että Peggy päätyisi koville betoniportaille ikkunan alapuolella. Melkein kompastellen toistensa yli, Patet ryntäsivät alas portaita ja etuovesta ulos.
Heidän hätänsä kääntyi hämmästykseksi, kun he löysivät Peggyn istumasta ääneti alimmalla portaalla. Kaapatessaan ty­tön ylös käsivarsilleen Jenny itki helpotuksesta.
"Älä hätäile äiti", piipitti Peggy. "se iso mies otti minut kiinni." Jack ja Jenny vilkaisivat ympärilleen, mutta eivät näh­neet ketään. Mikä mies? Mistä hän oli ilmestynyt? Minne hän oli hävinnyt? Teksasin avoimessa maalaismaisemassa ei ollut paikkaa minne kukaan olisi voinut piiloutua.
Se olisi saattanut kuulostaa keksityltä ilman sitä tosiasiaa, etta Peggy oli todella pudonnut. Ja kun he tutkivat tyttärensä, he eivät löytäneet ainuttakaan naarmua tai mustelmaa. Ja Peggy ei näyttänyt lainkaan pelästyneeltä kokemuksensa jälkeen.
Keskusteltuaan uskomattomasta tapahtumasta muiden per­heenjäsenten ja miehen kanssa, joka oli pappi, Jackille ja Jen­nylle näytettiin Raamatusta Jesaja 63:9: "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa en­keli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heidät ja kantoi heitä." Jumalan täytyy käyttää enkeleitään tänäänkin, he päättelivät, aivan kuin Van­han testamentin aikoina, pelastaakseen ihmisiään.
Joko enkeli oli Peggyn suojelusenkeli tai joku joka oli saa­nut tehtävän valtaistuinsalista, tätä he eivät tienneet. Mutta he tarrautuivat tiukemmin kuin koskaan muihinkin Raamatun ja-keisiin: "Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjele­maan sinua tiellä ja johdattamaan sinua," (2 Moos. 23:20); ja: "Heidän enkelinsä (lasten) taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot" (Matt. 18:10).
Jack ja Jenny olivat olleet voimattomia pelastamaan tyttä­rensä. Heidän ainoa toivonsa, ilmaistuna yksisanaisena rukouk­sena, oli ollut, että Jeesus tulisi väliin ja suojelisi heidän las­taan vaaralliselta loukkaantumiselta ja mahdolliselta kuolemal­ta. Ainoastaan Hän pystyi toimimaan heidän puolestaan, joten he vaistomaisesti uskoivat tyttärensä Hänen huostaansa.
Mikä voima Jeesuksen nimessä onkaan! Koska Jack ja Jen­ny olivat usein rukoilleet, että Jeesus suojelisi Peggyä, niin he tuona hädän hetkenä kutsuivat Hänen nimeään nopeammin kuin ennättivät järkeilemään mitä tehdä. Ja vastaukseksi tuo­hon rukoukseen Jeesus lähetti enkelin.
Tässä on esimerkki toisesta kuilutilanteesta - pelastus avut­tomuudessa. Jos tarvitsemme apua emmekä pysty auttamaan it­seämme, Jumala saattaa lähettää suojaavan enkelin toimimaan puolestamme.

Jeesus keskeytti palvelevan enkelin kautta lähetyssaarnaajan teloituksen

Henry Garlock Springfieldistä, Missourista, työskenteli lä­hetyssaarnaajana Afrikassa kun hän sai kuulla, että vihamieli­nen heimo oli ottanut panttivangiksi nuoren naispuolisen työto­verin. Ilman ajatustakaan omasta turvallisuudestaan Henry läk­si hänen peräänsä, ja sama heimo vangitsi hänetkin melkein vä­littömästi. Kun Henry sai selville, että heimo vapauttaisi naisen tietystä summasta rahaa, Henry suostui maksamaan.
Matkallaan takaisin lähetysasemalle heimo vangitsi Henryn kuitenkin uudelleen ja tällä kertaa he uhkasivat tappaa hänet. He päättivät langettaa hänelle heimon mukaisen kuolemantuo­mion ja veivät Henryn viidakossa sijaitsevalle mestauspaikalle. Mutta Henry puhui heille luottavaisesti.
"Jos minun Jumalani elää", hän sanoi, "Hän lähettää enke­lin vapauttamaan minut." Heimon jäsenet nauroivat hänelle, ja vastaukseksi taivuttivat pakolla hänen päänsä alas vasten puunrunkoa, pyövelin kirveen alle.
Henry vaistosi, että pyöveli oli kohottanut kirveen, sitten Henry kuuli hänen haukkovan henkeään. Laahaavien askelien jälkeen hän kuuli alkuasukkaan huutavan: "Se on enkeli!" Kir­ves putosi Henryä vahingoittamatta maahan. Henry kohotti päätään ja näki heimon jäsenten juoksevan karkuun. Siinä mis­sä pyöveli oli seisonut, seisoi nyt Herran enkeli, säteillen ja voi­makkaana.
"Olet vapaa menemään kotiin", enkeli sanoi. "Olen kes­keyttänyt teloituksen."
Kiitollisena Henry nousi ja käveli takaisin asemalle.

Omasta elämästä 

Muistan kun kuulin tapahtuman kaverini lapsuudesta.Kaverini oli ollut 4-5 vuotias ja oli kiivennyt kirjahyllyn päälle ja juuri, kun kaverini äiti astui huoneeseen kaverini putosi alas pääedellä hyllynpäältä.Äiti katsoi kauhuissaan ja näki kuinka lapsi putosi, mutta yllättääen putoaminen loppuikin ja kaveri kääntyi ilmassa hitaasti ympäri ja enkeli laski lapsen oikeinpäin maahan.

 Itse muistan kuinka 4-5 vuotiaana heräsin keskellä yötä ja ovella seisoi enkeli joka katseli minua ja venhempiani ja ajattelin lapsen mielessäni ettei tämä ole unta ja laitoin sängyn reunuksein taakse tyynyn ja ajattelin että jos se on siellä vielä aamulla tämä ei ole unta ja kun aamulla heräsin muistin ensimmäisenä tapahtuman ja kiirehdin katsomaan sängyn taakse ja tyyny oli siellä.
35 vuotta myöhemmin tuli sanoma, kun olit pieni lapsi Minä katselin sinua ja suunnittelin sinulle tehtävät joissa tänäpäivänä olet.Kiitos Jeesus!

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Asta | Vastaa 25.04.2017 17.05

Kiitos näistä kertomuksista! No lohduttavat mieltä kun on masentunut eikä osaa auttaa itseään. Rukous on tärkeä asia.Kumpa Jeesus parantaisi minutkin.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.04 | 17:05

Kiitos näistä kertomuksista! No lohduttavat mieltä kun on masentunut eikä osaa auttaa itseään. Rukous on tärkeä asia.Kumpa Jeesus parantaisi minutkin.

...
11.04 | 12:05

Siunausta

...
03.04 | 06:48


Pedonmerkkiä ei voi ottaa vahingossa. Lue www.enskansivut.fi

...
18.02 | 10:47

Todella koskettava matka taivaaseen ja paraneminen täysin kuntoon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS