Perussivu

Toronton petos

Kirj. Paul Gowdy, eräs entinen Toronto Vineyard’in pastori
Apstasy Alert - marraskuu 16. 2006, suom. Samuel Korhonen

 

(Tekstissä TACF on Toronto Airport Christian Fellowship, eli Toronton lentokenttäseurakunta, jossa vuonna 1994 puhkesi ns. Toronton Siunaus. Suom. huom.)

 

Minulta on mennyt yhdeksän vuotta tulla paikalle, että voin kirjoittaa tämän tarinan. Osasyynä oli, etten ollut täysin vakuuttunut, että olisi sopivaa puhua Kristuksen ruumiin heikkouksia vastaan julkisesti. Toinen syy on se, että on vaatinut vuosia tutkia omaa sielua vakuuttuakseni, että se mitä tapahtui Toronton lentokenttäseurakunnassa, oli todellisuudessa pahaa tai ainakin enemmän pahaa kuin hyvää!

 

Muutaman vuoden ajan olen kutsunut sitä ”sekoitetuksi siunaukseksi”. Luulen, että James A Beverly antoi sille tämän nimen kirjassaan ”Holy Laughter and the Toronto Blessing” 1994. Nyt kutsuisin sitä sekoitetuksi kiroukseksi sillä perusteella, että jokaista yksittäistä hyvää, joka tuli tästä kokemuksesta, vastaa paljon suurempi vahinko ja saatanallinen petos. Oletan, että tässä on ollut pulmani. Olen yrittänyt elää elämäni Herran pelossa. Jeesus sanoi meille, että anteeksiantamaton synti oli Pyhän Hengen pilkka, sen liittäminen saatanaan. Jos minulta tiukataan, oliko Toronton siunaus kokonaan Jumalasta vai kokonaan paholaisesta, niin olen edelleen välttelevä. Mutta olen vakuuttunut siitä, että saatana on käyttänyt tätä kokemusta tekemään ihmiset

-sokeiksi historiallisille opeille Jumalasta,

-estämään hedelmän tuottamisen parannuksessa,

-laiminlyömään henkien koettelemisen ja erottamisen sekä

-laiminlyömään profetian arvostelun.

 

Oltuamme kolme vuotta Toronton siunauksen pyörteissä Vineyard-seurakuntamme Scarborough’issa Itä-Torontossa melkein tuhosi itsensä. Söimme toisiamme juoruilla, selkään pistoilla, eripuraisuudella, puoluekiistoilla jne. Kolme vuotta ”liottuamme” (soaking in the spirit, liota hengessä, on ko. liikkeen käyttämä termi kokouksessa transsitilassa olevasta ihmisestä / KF), rukoiltuamme ihmisten puolesta, vapistuamme, kieriskeltyämme, naurettuamme, karjuttuamme, palveltuamme TACF:ssa heidän rukousryhmässään, johdettuamme ylistystä TACF:ssa, saarnattuamme TACF:ssa ja pääasiassa elettyämme TACF.ssa, olimme lihallisimpia, kypsymättömimpiä ja petetyimpiä kristittyjä, joita tunnen. Muistan sanoneeni ystävälleni ja vanhemmalle pastorille Scarborough’in Vineyard-seurakunnassa vuonna 1997, että siitä saakka, kun Toronton Siunaus tuli, olemme vain menneet pirstaleiksi! Hän oli samaa mieltä! Olen kokenut, että 1.Kor. 12. luvussa mainittujen hengellisten lahjojen ilmeneminen oli seurakunnassamme paljon yleisempää ennen vuoden 1994 tammikuuta (jolloin Toronton siunaus alkoi), kuin tänä muka Pyhän Hengen vierailun aikana.

 

Kun vuosina 1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, koimme sellaista, jonka uskon olleen aitoa profetoimista, vapautumista ja paljon armoa ja mielisuosiota Herralta. Sen jälkeen, kun Toronton siunaus alkoi, koko palvelu muuttui. Ainoa rukous oli ”lisää Herra LISÄÄ”, huutoja ”tulta”, ruumiin nykivää vapisemista, sekä ”ooh ooh OOH OOOAAH” –rukousta. Olen tosissani!

 

Tammikuun 20. päivänä 1994 noin 15 ihmistä seurakunnastamme matkusti Toronto Airport Vineyard’iin kuuntelemaan Randy Clark’ia, Vineyard’in pastoria USA:sta. John Arnott oli soittanut vanhemmalle pastorillemme ja pyytänyt meitä mukaan. Hän kertoi, että Randy oli ollut Rodney Howard Browne’n kokouksissa ja että SE oli alkanut hänen seurakunnassaan seuraavilla viikoilla. John toivoi, että jotakin alkaisi myös meidän keskellämme. Olimme Toronton lentokenttäseurakunnan tytärseurakunta ja aloitimme vuonna 1992. Tuohon aikaan Torontossa oli kolme Vineyard-seurakuntaa. Yksi oli Down Town-seurakunta, Scarborough-Vineyard idässä ja Lentokenttäseurakunta (AirPort Church).

 

Olimme yksi iso, onnellinen perhe. Koska olimme jäsenluvultamme pieni, pidimme erikoiskokouksia, konferensseja jne. yhdessä. Edellisenä vuonna suurin osa johtoryhmiemme jäsenistä oli lähtenyt Nicaraguaan lyhytkestoiselle lähetysmatkalle. Meillä oli aito rakkaus ja toveruus toistemme kanssa. Jätettyäni Vineyard-seurakunnat, olen lukenut melkoisen määrän arvostelijoiden analyyseja. Jotkut käsittävät, että Toronton siunaus oli yksi suunnaton salaliitto Kristuksen ruumiin johtamiseksi eksytykseen. Epäilen, että eksytys ja luopumus voivat hyvinkin olla tulos, mutta kumpikaan päämäärä ei ollut tarkoituksellinen. Olen rehellisesti vakuuttunut, että Vineyard-seurakuntien johtajat ovat aitoja uudestisyntyneitä kristittyjä, jotka rakastavat Herraa, mutta ovat langenneet petokseen. He eivät ole rakastaneet Herraa niin paljon, että olisivat pitäneet Hänen käskynsä. He eivät totelleet Kirjoituksia ja heidät on johtanut harhaan kaipauksemme johonkin suurempaan ja kirkkaampaan ja jännittävämpään ja voimallisempaan.

 

Minäkin olen syyllinen tähän syntiin. Olen saarnannut tätä ”uudistusta” Koreassa, Englannissa, USA:ssa ja Kanadassa. Kadun todella ja kirjoittaessani tätä pyydän teitä Kristuksen morsiamena ja ruumiina antamaan minulle anteeksi, varsinkin teitä helluntailaisia ja karismaattisia, sillä te olette teologisesti ydinperhettäni. Olen evankelinen kristitty enkä usko hengellisten lahjojen lakkaamiseen apostolisen ajan lopulla. Uskon, että evankeliset juureni (perheeni on baptisteja ja minä uudestisynnyin presbyteerikirkossa) avasivat silmäni näkemään ongelmia tässä ns. uudistuksessa.

 

Katselen menneisyyteen ja mietin, kuinka saatoin olla niin sokea? Nauroin ihmisille, jotka käyttäytyivät kuin koirat teeskennellen virtsaavansa TACF:n rakennuksen pilareille. Katselin ihmisiä, kun he teeskentelivät olevansa eläimiä, haukkuivat, karjuivat, kotkottivat, näyttelivät lentämistä ikään kuin heillä olisi siivet, koko ajan teeskennellen juopunutta ja laulaen mielettömiä lauluja. Kuinka saatoin ajatella, että tämä kaikki voisi olla Jumalan Pyhästä Hengestä? Se hämmästyttää minua tänä päivänä. Se oli äänekästä, epäkunnioittavaa ja rienaavaa Raamatun Pyhää Jumalaa kohtaan. Oletan järkeilleeni, että niin kauan kuin he eivät opettaneet jotakin, joka olisi selvästi Kirjoituksia vastaan, se oli vain eksoottista. Tämä on peitesana ilmiöille, joita ei voi oikeuttaa Raamatulla.

 

Minulle opetettiin puhujakorokkeelta, että meillä olisi kaksi vaihtoehtoa: Lastenhuoneen järjestys täynnä elämää ja epäjärjestystä tai hautausmaan järjestys! Nuorena ja kypsymättömänä pastorina halusin elämän ja epäjärjestyksen. En muistanut Jumalan tahtovan, että meistä tulee kypsiä ja kasvamme Hänessä. Minua hämmensivät profeetalliset sanomat, joita tuli esiin ja varsinkin eräs sanoma Carol Arnott’in kautta. Siinä hänellä oli kokemus morsiamena olemisesta Jeesuksen läsnäolossa. Hän sanoi, että hänen kokemansa rakkaus oli jopa ”seksiäkin parempaa”! Olin hengessäni järkyttynyt ja ajattelin kuinka joku voi verrata Jumalan rakkautta seksiin?

 

Kun epäilimme demonien riehuvan valtoimenaan tilaisuuksissamme, niin John Arnott opetti, että meidän pitäisi kysyä, ovatko ne tulossa vai menossa. Jos ne ovat lähtemässä pois, niin OK! John puolusti kaaosta sanoen, että meidän ei pitäisi pelätä petosta. Jos kerran olemme pyytäneet Pyhää Henkeä tulemaan ja täyttämään meidät, niin kuinka saatana voisi tulla ja pettää meidät? Silloinhan saatana olisi hyvin vahva ja Jumala hyvin heikko! Hän sanoi, että meillä täytyisi olla enemmän uskoa suojelevaan suureen Jumalaan, kuin meitä pettävään suureen paholaiseen. Tämä kuulosti hyvin vakuuttavalta, mutta se on täysin vastoin Raamattua. Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes varoittavat meitä eksyttävien henkien voimasta varsinkin viimeisinä päivinä. Emme rakastaneet Jumalaa niin paljon, että olisimme totelleet Hänen Sanaansa ja tulos oli, että avasimme itsemme eksyttäville hengille. Jumala meitä armahtakoon!

 

Kun eräänä iltana kieriskelin lattialla ”juovuksissa Hengestä”, kuten tapasimme sanoa, aloin lopulta käsittää. Kieriskellessäni aloin laulaa ja lasten laulu ”Mary had a little lamb its fleece was white as snow” (Marialla oli pikku lammas, sen villa oli valkoinen kuin lumi), tuli mieleeni. Lauloin sitä pilkkaavassa hengessä ja välittömästi sydämeni sanoi minulle, että tässä on demoni. Kaduin ja olin täysin shokissa. Kuinka demoni saattoi päästä minuun? Enkö rakastanut Jumalaa? Eikö minulla ollut halua Jumalan asioihin? Enkö ollut hulluna Jeesukseen? Tiesin, että saastainen henki oli juuri manifestoinut minun kauttani ja olin syyllinen suureen syntiin. Tämän kokemuksen jälkeen pysyin poissa TACF:sta. En mennyt sinne enää. En omistanut vakaumusta tuomita koko kokemusta, mutta ajattelin, että emme kyenneet paimentamaan siunausta kyllin hyvin.

 

Kun lakkasin kannattamasta TACF:ää, minun oli kuitenkin paimennettava sen hedelmää. Yksi esimerkki oli, kun jotkut ihmisistä palasivat TACF:n kokouksesta kysyen meiltä: olimmeko saaneet kultaisen miekan Herralta? Kysyin, mistä he puhuivat ja ajattelin sen olevan jokin profeetallinen viittaus Pyhiin Kirjoituksiin. Mutta he sanoivat: ”Ei se ole Raamatussa, se on näkymätön kultainen miekka, jonka vain todella puhtaat voivat saada. Jos otat sen epävanhurskaalla tavalla, niin Herra tappaa sinut, mutta jos olet kyllin pyhä saamaan sen, niin silloin sinä voit heiluttaa tätä miekkaa ja se parantaa sairauksia, syöpää jne. ja tuo pelastuksen.” (Tähän liittyvästä Carol Arnottin profetiasta on otteita mm. Kristityn Foorumin videolla: Karismaattinen Herätys ja Jumalan läsnäolon kokoemus? /KF) Miekkaa käytettiin näyttelemällä, että näkymätön miekka on kädessä ja tekemällä iskuliikkeitä rukoiltaessa! Ajattelin tuolloin, vaikka olinkin vielä petoksessa, että TACF:sta oli tullut hullujen huone! Sanottiin, että Carol Arnott sai sen ensin ja antoi sitten muille kyllin pyhille!

 

Toinen asia oli kultapaikat hampaissa. Meillä oli ihmisiä kirkossamme, jotka kurkistelivat toistensa kurkkuihin etsien kultapaikkoja, jotka Jumala muka oli pannut sinne osoittaakseen kuinka paljon Hän rakasti heitä! Koko aikanani siellä kuulin vain yhden saarnan parannuksesta, jonka piti vieraileva puhuja Hong Kongista nimeltä Jackie Pullinger. Se ei mennyt jakeluun. Emme olleet siellä tekemässä parannusta, olimme juhlimassa Herrassa!

 

Kun siunausta oli kestänyt vuoden, minä puhuin pastorien kokouksessa ja sanoin: ”Toverit, me olemme vapisseet, rämisseet, kierineet, nauraneet, itkeneet ja ostaneet T-paidan. Silti meillä ei ole herätystä, ei pelastusta, ei hedelmää eikä lisääntynyttä evankeliointia, joten miten on?” Minua nuhdeltiin selkeästi – mikä minä olin etsimään hedelmää, kun Herra oli parantamassa särkynyttä kansaansa? Olimme olleet lain alla kyllin kauan ja Jumala käytti tämän ajan haavoittuneidensa parantamiseen vapauttaakseen meidät lain alta. Minua käskettiin olemaan painostamatta Herraa ja sadonkorjuu tulisi Hänen ajallaan.

 

Tiesin tämän olevan väärin, koska Herra on käskenyt meitä menemään kaikkeen maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Ei niin, että jokaisen pitäisi ottaa työstä lomaa ties kuinka pitkäksi aikaa, kun Jumala tekee jotakin kummallista ja uutta! Lopuksi en voinut hyväksyä jotakin niin kiistanalaista kuin naispappeus. Itse uskon Raamatun perusteella, että naisten ei pitäisi olla pastoreita tai vanhimpia paikallisseurakunnassa. Saatan olla väärässä tässä ja siitä väitellään paljon seurakunnissa, mutta tämä on minun vakaumukseni. Vineyard-seurakunnissa tehtiin kaikista pastorien rouvista pastoreita paimentamaan heidän kanssaan. Kannatan ilman muuta naisten palvelutyötä, mutta uskon, että vanhimman tai pastorin rooli paikallisseurakunnassa on miehiä varten. En ole kirjoittanut Raamattua, mutta Jumala suokoon minulle armon tästä lähtien totella sitä.

 

Tässä on tarinani. Voisin jatkaa ja todistaa paljon ylilyönneistä, typeryyksistä, synnistä ja viimeisten päivien hallitsemisen opetuksesta, joita ilmenee tämän siunauksen profeetallisella puolella. Monet ovat kirjoittaneetkin niistä. Lauloimme Joelin armeijasta ja tuhannen miljoonan sielun herätyksestä ikään kuin se olisi yksi kymmenestä käskystä. Kuten aina, niin se oli ihan nurkan takana, ensi kuussa, ensi vuonna jne. Jeesus tosin sanoi, että kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö Hän uskoa maan päältä? Ja jos Hän ei palaa silloin kun palaa, niin mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden Hän tulee. Tämä on hyvin kaukana dominionismista, jota opetetaan kautta Vineyard’in ja profeetallisessa/hengellisen sodankäynnin liikkeessä. Uskon täysin, että he luulevat valtaavansa koko maailman! Ollessani Vineyard’issa omaksuin elämänohjeen apostoli Paavalilta: ”Ei yli sen, mitä on kirjoitettu!”

 

Lopuksi haluan pahoitella vahinkoa, jonka olen henkilökohtaisesti aiheuttanut opettamalla asioita, jotka eivät ole raamatullisesti oikein. Kadun ihmisten edessä, kuten olen jo tehnyt Jumalan edessä. En halua puolustella lankeamistani petokseen. En välittänyt koetella asioita, vaikka Raamattu käskee niin tekemään. Jokainen, joka oli siellä, kun tämä asia alkoi, tietää, että mitä kirjoitan, on totta. He vain tulevat erilaisiin johtopäätöksiin, varsinkin, jos edelleen mainostavat ”virtaa!”

 

Niille, jotka vielä ovat virrassa, sanoisin: uikaa siitä pois! Siinä vedessä on asioita, jotka purevat sinua todella pahasti! Rakastan TACF:n ja Vineyard’in ihmisiä, mutta luulen, että meillä on paljon vastattavaa ja saakoon Herra avata silmäsi mieluummin pian kuin myöhemmin. Luulen, että kun tämä kirje tulee yleiseen tietoon, niin joudun pommitetuksi sähköposteilla molemmista leireistä. Toiset tuomitsevat minut siitä, että edelleen uskon Pyhän Hengen työhön ja vaellan yhä petoksessa. Jotkut vanhat ystävät tuomitsevat minut lian paljastamisesta tai siitä, että suhtaudun negatiivisesti Herran voideltuihin! No, Herra tuntee sydämeni ja armonsa kautta Hän johtaa minut kaikkeen totuuteen, kun pyrin tuntemaan Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna!

 

Jos uskot, että vaellan synnissä ja harhassa, niin rukoile puolestani: että Herra antaisi minulle anteeksi ja avaisi silmäni. Haluan tutkia sanaa ja kutsua kaikkia, jotka lukevat tämän, rukoilemaan, että Herra avaisi kaikkien tähän petokseen sotkeutuneiden silmät. Olimmepa johtajia tai seuraajia, olemme rakastettuja ja Herra on anteeksiantavainen Jumala. Hän sanoo, että jos tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Uskon, että olemme kuin seurakunta Laodikeassa. Luulemme olevamme rikkaita, menestyneitä, emmekä mitään tarvitse. Emme huomaa olevamme kurjia, säälittäviä, köyhiä, sokeita ja alastomia. Meidän täytyy ottaa vaari Jeesuksen neuvosta ja ostaa kultaa, tulessa puhdistettua, valkeat vaatteet häpeällisen alastomuutemme peitoksi ja silmävoidetta, että näkisimme jälleen. Jeesus kutsuu parannukseen - ja kiitos Herralle siitä - sillä se vie meidät todelliseen ennallistamiseen Isämme kanssa! Jos Jumala on antanut minulle anteeksi ja avannut silmäni, niin Hän voi tehdä sen myös kaikille tähän petokseen joutuneille. Lopetan Paavalin varoitukseen: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.”

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.04 | 17:05

Kiitos näistä kertomuksista! No lohduttavat mieltä kun on masentunut eikä osaa auttaa itseään. Rukous on tärkeä asia.Kumpa Jeesus parantaisi minutkin.

...
11.04 | 12:05

Siunausta

...
03.04 | 06:48


Pedonmerkkiä ei voi ottaa vahingossa. Lue www.enskansivut.fi

...
18.02 | 10:47

Todella koskettava matka taivaaseen ja paraneminen täysin kuntoon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS